Ich liebe meine Freunde

 

 

Sanoisinko, että edelliset kolme päivää ovat todellakin olleet elämäni parasta ja onnellisinta aikaa. Jokainen päivä on ollut täynnä mitä mahtavimpia yllätyksiä laidasta laitaan. On tullut muunmuassa herättyä kavereiden rynnätessä ovesta sisään ja laulaen Vuosisadan rakkaustarina biisiä, juuri näin. On syöty ja paljon. On keilattu (oon muutes aikas surkee, hahha). On ajeltu ympäri kaupunkia niin auton kuin skoban kyydissä. On tehty kasvonaamio. On lakattu kynnet. On ihasteltu usvan peittämää viljapeltoa. Amazing Race. On uitu järvessä. On oltu kaatosateen jälkeen rantatunnelmissa. On grillattu. On katottu leffaa. On istuttu puistossa. On juteltu vuoden edestä yömyöhään. On naurettu ja itketty.

 

Pakko kyllä jälleen kerran todeta, että oon kyllä niin etuoikeutettu. Omistan nimittäin ehkä maailman ihanimmat frendit. Helmityyppejä, joitten kanssa on aina hauskaa ja joiden kanssa voi puhua mistä vaan. Se, jos mikä, on huippua! Todellaki tuun kaipaamaan kaikki ihania vuoden aikana, mutta ei hätiämitiä, tiiän että täällä odottaa samanlainen joukko, kun palaan vuoden päästä takaisin. Tai ainakin toivon ja uskon.

 

Tässä vielä muutama kuva kolmesta, mitä parhaimmasta ja niin erilaisesta päivästä, joita on saanut viettää mahtityyppien kaa!

 

 

 

 

 

 

 

Noh, se ois vielä kahdeksan päivää jäljellä Suomessa. Pelottaa jo kyllä, miten ihmeessä saan kaiken tehtyä ennen lähtöä. Tuntuu, kuin hommaa olisi vielä aivan mahdottoman paljon. Ehkä mä selviän. Toivottavasti. Lentotiedot muuten putkahtivat sähköpostiin alkuviikosta. Lentokentällä pitäisi 5.8 olla 05.30, huhuhu, aikainen herätys. Toisaalta ihan hirmuisen kiva juttu, niin ei sitten koko päivää tarvitse jännittää ja odotella kentälle lähtöä. Tosiaan me yfun saksavaihtarit lennetään mun tietääkseni kaikki Hampuriin, jossa on ekana semmoinen viikonmittainen valmennusleiri, huisia! Tämän jälkeen matkustetaan sitten tuleviin perheisiimme. Ehkä tässä kohta todellakin alkaa kauhia lähtökriisi ja paniikki, mutta eipä vielä, onneksi. Ehkä tässä joku päivä taas kirjoittelen kuulumisiani!