hallohallohallo

 

 

TÄÄLLÄ ON NYT LUNTA. Mutta heippa! Taas on viikko vierähtänyt supernopeasti, voihuh. Ihan tavallista arkea elelen, tosin aika kiireistä semmoista. Viime viikon lensin paikasta toiseen ja helpotuksen huokaus pääsi suusta perjantaina kotiin tullessa: "Viikonloppuna saan nukkua, aiettä, luksusta."

 

DA GIBT ES JETZT SCHNEE. Aber, wieder ist eine Woche gegangen, unmöglich! Die Tage vergehen schnell, weil ich viel Programm hab. Schule, Handball, zwei Chöre, Freunde, DEUTSCH.. Und so jetzt ist Wochenende vorbei und ich hab viel geschlafen, ohne den Wecker, Luxus.

 

 

Eilen oltiin hostäiti Anitan ja Michin kanssa Neuburgissa, jossa oli meneillään "karnevaaliuinnit", elikkäs yli 2000 ihmistä ui neljä kilometriä Tonavassa mitä ihmeellisimpien pukujen ja härveleitten kanssa. Oli kyllä ihan älyttömän hienoja rakennelmia, osa myös kera ilotulitteiden!

 

Gestern war ich mit meiner Gastmama und meinem Gastbruder in Neuburg. Da war "Schwimmenkarneval", ungefähr 2000 Menschen schwammen in der Donau. Sie mussten insgesamt vier Kilometer schwimmen!

 

 

Nyt on pakko vielä kertoa yksi hauska "koe vaihtarina" juttu. Kuljen siis aina harkoista semmoisella minibussitaksilla, ja viime torstaina muita matkustajia mun lisäkseni ei ollut ja kaiken lisäksi ajovuorossa oli mun ehdoton suosikkikuski, joka höpöttää aina ihan hirmuisesti. No, tällä reissulla sitten lauloin koko matkan takapenkillä ja aina yhden loppuessa alkoi jo uusi (punaisen veisarin biisit tuli ainakin kuskille tutuksi). hhahah, sanoisinko että tälläset jutut on ehkä hauskimpia vaihtarina. 

 

Päivittelin kalenteria alkuviikosta ja totesin, että mun jäljellä oleva puolivuotinen saksaelämä on erittäin täynnä ohjelmaa. Joka paikkaan, pitäisi vielä ehtiä. Luvassa muunmuassa oopperaa Münchenissä, Mamma mia -musikaali Stuttgartissa, viikko Berliinissä, reissut Kölniin ja Dresdeniin, Dachau, johonkin väliin vielä Hampuri ja niin, mitäköhän kaikkea muuta vielä kalenteriin tupsahtaa kevään aikana? No, sitä odotellessa. Muttajoo, tällaista tänään, tschüss<3

 

 

 

Die Hälfte ist vorbei

 

 

Heippa vaan taas pitkästä aikaa! Nyt ois päiviä enemmän takana kuin edessä, apuapua. Näin pitkälle siis ainakin säilytty hengissä. On ollut päiviä, kun unohtaa elävänsä Suomessakin, mutta myös paljon päiviä, jolloin koti-ikävä on hirmuinen. Ainakin voin rehellisesti sanoa, että tässä puolen vuoden aikana on tullut muututtua ihmisenä ihan hirmuisen paljon.

 

Hallo! Oh Gott, die Hälfte meines Austauschjahres ist jetzt vorbei. Ich kann nicht verstehen. Könnte ich vielleicht die Zeit stoppen? Es gab sehr gute Tage, aber auch schlechte Tage. Manchmal habe ich großes Heimweh, und manchmal vergesse ich ganz, dass es auch das Leben in Finnland gibt. Ich kann ehrlich sagen, dass ich mich als ein ganz anderer Mensch wie im August fühle.

 

 

Joulukuun puolella oltiin perheen kanssa käymässä Nördlingenissä, joka on isompi kaupunki tunnin ajomatkan päässä. Se oli justiinsa semmoinen kaupunki, josta voi nähdä kuvia matkaopasta selaillessa. Elikkäs erittäin "saksalaistyylinen". Saksassa on enää vain muutama sellainen kaupunki, jota ympäröi alkuperäiset muurit ja Nördlingen on siis yksi näistä harvoista. Keskellä kaupunkia oli myös valtavan kokoinen luterilainen kirkko, joka kyllä sisältä oli niin koristeellinen, että oisin veikannut heti katolista, muttaei. Kiivettiin myös miljoonat rappuset ylös kirkontorniin, oli ihan parasta! Ainiin ja Nördlingenissä on yksi katu, jossa toisenpuolen taloissa asuu vain katolilaisia ja toisella puolella vain luterilaisia, hassua.

 

Ich war mit meiner Gastfamilie vor Weihnachten in Nördlingen. Wir waren im Christkindlmarkt und dann noch sehr höhe im Kirchenturm. Es gab viele Treppen, meine güte, aber es war echt lustig!

 

 

Oonkin jo muutaman kerran maininnut mun sveitsiläisetä vaihtarikaverista, Jade-Ann:sta. Viime viikonloppuna oli niin huippuhauskaa, Jade-Ann oli meillä koko perjantai-illan ja jäi sitten vielä yöksikin. Voijuku sitä höpötyksen määrää, en oo varmasti ikinä puhunut niin paljon. Toisen vaihtarin kanssa on niin parasta viettää aikaa, oikeasti ainoa, joka ymmärtää kriisit, ikävät, mokailut, hyvät ja huonot hetket. No, sitten alkuviikosta Jade-Ann:lle löytyi uusi isäntäperhe (en nyt ala selittämään, miksi). Muttasiis, voitte kuvitella, että fiilikset ei ollut mitenkään kovin korkealla asiasta kuultua, varsinkin kun uusi perhe asuu viiden tunnin junamatkan päässä! Kun puolessa vuodessa tuntemattomasta tyypistä tulee sulle kuin sisko, niin ei kovin helppoa oo heippoja sanoa.

 

In Pöttmes wohnt auch eine Austauschschülerin Jade-Ann aus Schweiz. Sie ist meine beste Freundin hier, und wie Schwester für mich. Aber gestern musste sie Gastfamilie wechseln und neue Familie wohnt im Norden, sehr weit! Ich kann sagen, dass mir der Abschied nicht leicht fiel.

 

 

"Freunde sind Engel, die uns wieder auf die Beine helfen, wenn unsere Flügel vergessen haben, wie man fliegt."

 

 

"Freundschaft, das ist eine Seele in zwei Körpern."

 

"Der Freund ist einer, der alles von dir weißt und der dich trotzdem liebt."

 

Perjantaina tosiaan nähtiin viimoista kertaa, noh ainakin kesällä viimoisessa YFU-seminaarissa nähdään sitten taas. Kuljetettiin perjantaina 60 kg edestä paketteja postiin, voihuh. Ja tietysti onnistuttiin sotkemaan yksi paketti koirankakkaan, joka levisi postissa sitten joka paikkaan, jestassentään. Alkoi vähän pelottaa, miten ihmeessä kesällä saan kaikki tavarat kuljetettua Suomeen? Mutta seuraavaksi jatkan läksyjen parissa, joten kuulemisiin! Tschüss<3

 

 

 

 

 

 

 

Die beste Zeit in der Schweiz

Heipparallaa. Nyt on pakko lopettaa blogiloma, sillä täällä istuu niin yli-innostunut ja täpinöissä oleva vaihtari. Vietin just elämäni parhaat päivät Sveitsissä, voijukra ja huhhuh.

 

 

 

Viime keskiviikkona eli vuoden ensimmäisenä päivänä lähdettiin ajelemaan kohti Sveitsiä. Matka kesti yli kuusi tuntia, voijestas, mutta onneksi maisemat oli huimaavia. Alpit kohosivat jokapuolella heti Sveitsin rajan yli päästessä. Ajeltiin myös Saksan suurimman järven eli Bodenseen ohi, älyttömän kaunis! Perheeni entinen vaihtari Valentin on ranskankielisestä Sveitsistä, ja hänen perheensä kanssa lomaa vietettiin. Heillä on loma-asunto Alpeilla, Ovronnaz nimisessä lomakylässä. Tämä lomamökki sijaitsi HALTIN KORKEUDELLA, joten voitte kuvitella miten huimat olivat näkymät parvekkeen oven avatessa. Pääsin samantien ranskalaisittain tervehtimään poskisuukoilla, oli kyllä hassua.

 

Torstaiaamuna minä, Michi, Valentin ja hostiskä Klaus lähdettiin samantien herättyämme laskettelemaan. Sää oli kyllä hirmuisen huono, lunta satoi hirmuisesti ja sumua oli kaikkialla. Katastrofipäivä. Olin jatkuvasti lumihangessa jalat taivasta kohti, enkä pysynyt yhtään suksilla pystyssä. Ei kannata ikinä sanoa, että osaa lasketella, jos tietää lähtevänsä Alpeille. Tämän ensimmäisen päivän jälkeen olin täysin varma, etten laskettele enää ikinä. Seuraavaksi pitäisi tulla kuva, kun muistutan enemmän lumiukkoa kuin Ellaa, mutta koska Michillä on menossa "ärsytä Ellaa päivät", niin kuva odottelee hänen puhelimessaan, ehkä näette sen joskus myöhemmin.

 

 

 

Perjantaina lähdettiin samalla porukalla jälleen mäkeen. TODELLAKIN MAAILMAN PARAS PÄIVÄ IKINÄ. Aurinko paistoi, alpit jatkuivat silmänkantamattomiin, pysyin jopa pystyssä ja aloin muistuttamaan jo laskettelijaa, hahah. No edelleenkin olin samantien lumihangessa, kun Valentin tai Michi huusi: "Ellaaa, kato tänne, Ellaa, heii nyt!" No tietysti samantien päädyn pöpelikköön, no ei se mitään, tuli ainakin naurettua vedet silmissä. Illalla söin ensimmäistä kertaa oikeaa sveitsiläistä juustofondueta. Eli sulaan juustoon kastetaan leipää ja perunaa. PERUNAA JA JUUSTOA, kuvitelkaa, huhuh, en saanut uutta lemppariruokaa.

 

 

 

 

Lauantaina oli puolestaan taas älyttömän huono sää, vettä satoi kaatamalla melkein koko päivän. Viettelin päivää mökillä Valentinen pikkusisarusten kanssa. Oli kyllä täysin uusi kokemus toimia ranskaa puhuvien muksujen lapsenvahtina, no siitäkin selvittiin. Muut lähtivät lomakylässä sijaitsevaan kylpylään, olisin itsekin siellä päivää viettänyt, jos en pökilönä vaihtarina olisi bikineitä unohtanut kotiin. No, ehkä ensi vuonna sitten.

 

Sunnuntain lähdettiin tietysti vielä koko päiväksi rinteeseen. Oli niin mahtavaa, voijukra. Tuli laskettua sveitsiläistä mustaa rinnettä alas, eli kaikkein vaativinta. Se oli niin huisia, maisemat oli niin upeat! Laskin kyllä varmaan puolet mustasta rinteessä pyllymäkeä, hahah. Kiipesin vielä Valentinen kanssa korkeimmalle vuorelle, mikä oli mahdollista, maisemat<3 AINIIN, ja kun huipulta laski alas hiihtokeskukseen, niin se kesti 25 minuuttia !!

 

 

 

Maanantaiaamuna lähdettiin ajelemaan kohti kohtia, oli kyllä niin haikeat fiilikset. Meillä oli niin hauskaa yhdessä Valentinen perheen kanssa, no onneksi sain kutsun, että saan milloin tahansa matkustaa uudelleen heidän mökilleen, huisia.

 

Paluumatkaan käytettiin koko päivä, koska kierreltiin vielä kaikkialla. Oltiin tammikuupiknikillä Genfer Seen rannalla Sveitsin puolella, niin kaunista, kun alpit kohosivat lumihuippuineen sieltä järvestä, hui. Tämän järven puitteisiin oli rakennettu hulppea lomaparatiisi, ja siellä kasvoi oikeita palmuja, hassua, viisi päivää lumivuorilla laskettelua ja yhtäkkiä nenän edessä kasvaa palmuja!

 

 

Maanantaina oli siis juhlapäivä, koska oli Drei Königs Tag. Nyt nolottaa, en tiiä vietätäänkö sitä Suomessakin. Silloin kai itämaantietäjät tuli Jeesuksen seimelle, okei nyt nolottaa vielä enemmän, en todellakaan tiedä mistä enää puhun, ehkä joku osaa kertoa mulle, oonko ihan väärässä? No kuitenkin Sveitsissä tehdään kyseisenä päivänä "pullakranssi", ja yhteen pullaan piilotetaan pikkuinen kuningasfiguuri. Se, joka löytää kuninkaan, kruunataan päivän kuninkaaksi. Tietysti ensimmäisen kerran tätä pullakranssia syödessä, onnistuin melkein tukehtumaan siihen himpuran kuninkaaseen. En tietenkään ollut tietoinen semmoisesta muoviukkelista. Olin jo ihan kauhuissani, mitä oon nielassut, hahah. Näin vain käy mulle, aina.

 

 

Tästä postauksesta taisi tulla erittäin sekava, mutta se johtuu vaan siitä, että en oo kokenut ikinä ennen mitään niin huisia. Vuoren huipulla seisoessa, auringon paistaessa ja parhaassa seurassa, voiko ihminen enää olla onnellisempi? Ihanaa uuttavuotta sinnepäin maailmaa, yritän täällä päästä taas järkiini, oon nimittäin vieläkin niin täpinöissä koko reissusta, huhuh. Muttajoo, kuulemisiin!