Päivät vähenee edelleen hurjaa vauhtia. Kohta voisi ladata puhelimeen semmoisen laskurin, joka laskee myös tunnit, minuutit ja sekunnit, heh. Tuntuu, että koko ajan on hirmuisesti tekemistä. Jatkuvasti joku haluaa nähdä ja jo samaan aikaan toiselta tulee viesti, että ehdinkö olla. Oon todellakin juossut tässä viimoiset pari viikkoa pää kolmantena jalkana ja luulen, että samalla tahdilla nämä jäljellä olevat neljä suomiviikkoa.
Kaiken kiireen lisäksi on tullut kyllä tosipaljon ajateltua tulevaa vuotta. Varsinkin iltaisin nukkumaan mennessä ajatukset pyörivät täysin vaihtojutuissa. Mulla on vähän hassut fiilikset tällä hetkellä, koska jotenkin en vaan pysty käsittämään sitä, että todellakin oon lähdössä. Vaikka oon jo joutunut sanomaan heippoja monille ja hoitamaan vaikka mitä vaihtojuttuja, niin tuo lähtö vaan jotenkin ei millään iskostu mun mieleeni. En vaan pysty ajattelemaan sillai, etten ole täällä ensivuonna tuttujen ihmisten kanssa. Noh, ehkä pikkuhiljaa.
Se on kyllä kanssa niin hassua, että välillä oon ihan superinnoissani lähdöstä (suurimman osan ajasta, heh)ja sit taas muutaman minuutin kuluttua, ajattelen aivan toisin. Mutta niin se vaan menee kaikilla vaihtareilla. Välillä pelottaa ja jännittää, seuraavana hetkenä hymyilyttää ja naurattaa. Sanoisinko, että se on aika parasta toisaalta, kun fiilikset menee laidasta laitaan. Ehkä sen avulla opin jotain uutta itsestäni myös.
On tullut jutskailtua paljon kavereiden kanssa, siitä etten oo tällä ensi vuonna (varmasti kyllästymiseen asti, sori). Oon nyt tajunnut oikeesti senkin, ettei se heippojen sanominen niin hirveää ehkä olekaan. Tuun tänne takaisin, eikä ne oo lopulliset hyvästit. Selviin kaikista heipoista kuolematta, päätin ja tiedän sen. En tee siitä itselleni kriisiä ja pelkkää murhetta, niin kaikki sujuuu hyvin. Tullut todistettua tuo jo muutaman kerran, hyvin toimi!
Noh, mutta siinä vähän tämän hetken ajatuksia. Tänään aloin listailemaan kaikkea, mitä otan mukaan, voihuh sitä tavaran määrä. Oon vielä aina kauhia ylipakkaaja, joten tuo pakkausoperaatio tulee todellakin olemaan vielä iso haaste, no sitä odotellessa. Sain myös vihdoin ostettua tuon saksan kielioppikirjan, josta kuva tuolla alla. Nyt pitäisi aloittaa sen läpikäyminen. Muttajoo, joku päivä taas uusia kuulumisia, luultavasti pakkauskriiseilystä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti