Frag, was du wissen willst

"Tanze, lache und liebe oder sei einfach glücklich aber lebe, denn wer weiß, was morgen ist, träume was du träumen möchtest, gehe wohin du gehen möchtest, sei wer du sein möchtest, denn du hast nur ein Leben und eine Chance diese Dinge auch zu tun."  

Voi kun tuota osaisikin noudattaa. Kirjoitin jo tuon suomeksikin kerran, mutta tuntui niin kapulakieleltä, että oli pakko poistaa koko juttu, joten sanakirja vain esiin ja kääntämään, jos et vielä ymmärtänyt.  

Tää on vain tämmöinen "olen hengissä" postaus, koska täällä on ongelmia jokaisen himpuran tietokoneen kanssa ja tää ipad ei oo mikään paras mahdollinen vaihtoehto blogin kirjoitusta varten. 

Tavallista arkea elelen. Herätys 5.45, bussipysäkille, kouluun, reenit, kotiin, läksyt ja nukkumaan. Ainakin omalla kohdallani huomaan todellakin sen, mitä vaihtarijärjestöt aina sanovat. Alku on yhtä ilotulitusta, jolloin elämä ei paremmin voisi olla. Sitten kun normaali arki alkaa rullaamaan ja jatkuu jatkumistaan, niin alkaa todellakin kaipaamaan sitä kaikkea, mihin on aina ennen tottunut ja mihin ei ole nyt mahdollisuutta. Elämä on kertakaikkisen mahtia, mutta jokaiseen päivään mahtuu fiiliksiä laidasta laitaan. 

Tänään viettelen lomapäivää, koska on joku juhlapyhä (joita muuten riittää). Viikonloppu on jo täyteen buukattu: kavereita, leffailua, yökyläilyä ja teatteria. 

Ajattelin tehtailla kysymyspostauksen, joten laitappa kysymystä tulemaan tuohon allaolevaan kommenttikenttään. Kysy mitä vaan, mieluummin tietysti vaihtarijuttuihin liittyen, koska vaihtariblogihan tämä on. 

Kuulemisiin! <3

Wenn du willst, kannst du etwas von mir fragen von meinem Austausschjahr und meinem leben hier. Schreib deine Frage in der Kommentarkasten. Nächtes mal schreibe ich einen Text, der ich antworten, auf Deutsch und auf Finnisch. Vielleicht kann ich auf Deutsch schon antworten, hahhah. Ich hoffe, dass ihr viele Fragen 

für mich stellt! Tschüs<3 

... und wieder krank

 Vihdoinkin oon taas palannut elävienkirjoihin. Viime viikolla tosiaan iski taas kauhia päänsärkykurkkukiputauti. Noh, kyllähän mä reilun kuukauden terveenä taisinkin pysyä. On muuten ehkä kaikkein raivostuttavinta olla kipeänä vaihtarina, ois niin paljon kaikkea ohjelmaa, jossa ois kiva olla mukana eikä makaa vaan puolikuolleena sängynpohjalla. Välillä niin kai sitten. Aika kului suomifiilistellessä hapankorppujen ja Uuden Päivän parissa. Sain myös kaverilta lainaksi Nälkäpelin, joten sitä oon myös lueskellut.

Pakko myöntää, että leijun jo täysin joulutunnelmissa. Viime viikolla käytiin äidin ja Michin kanssa semmoisessa jättimyymälässä, jossa oli siis kaikkea akvaarikaloista kahvinkeittimiin. Sinne oli myös rakennettu erillinen valtavankokoinen jouluosio. Joululaulut soi, joulukuusia ja jouluvaloja oli kaikkialla. "Joulumaahan" oli rakennettu myös eri satujen tapahtumapaikkoja, alempana kuva Punahilkasta. Glögikausi tuli myös avattua, joten nyt voin jo sanoa, että MUN joulu on alkanut. Niin ja täällä kotonakin jo ripustettiin tuommoinen valojoulutähti ikkunaan. Äiti vaan oli huolissaan, mitä naapurit ajattelee, kun ollaan näin ajoissa, joten kompromissi: Pidetään tuon ikkunan verhoa kiinni, hahah. NIIN, ja oonhan mä jo joulupakettejakin paketoinut!

 

AIVITSIT, pakkohehkutus. Viime maanantaina 4.11.2013 klo 23.00 tajusin ensimmäisen vitsin saksaksi!! Oltiin siis äidin ja muutaman tuttavan kanssa kreikkalaisessa ravintolassa syömässä ja siellä tajusin nauravani OIKEAA naurua OIKEALLE vitsille. Oli kertakaikkisen mahtifiilis.

Eilen olin aamusta iltaan kuoron kanssa harjoittelemassa adventtikonsertteja varten. Koko päivä joululauluja! Mää niin rakastan laulaa saksaksi, voijukra. Meiän joulukonsertista tulee varppina niin huippu. Esiinnytään siis kahteen otteeseen joulukuun puolenvälin tienoilla. Kaikki kipaleet kuulosti jo nyt ihan huikeilta, joten varppina kuukauden päästä on mitä parhaimmat konsertit luvassa. 

Järkytyin eilen pahemman kerran katsoessa kalenteria. KOLME KUUKAUTTA TÄYNNÄ. Eli kohta jo 1/3 vuodesta takanapäin. En kertakaikkiaan ymmärrä, miten aika voi rullata niin kauhiaa vauhtia eteenpäin. Nyt todellakin on alettava ottamaan kaikki irti tästä vuodesta, sillä se on niin nopeasti ohi. Oon masistellut ihan liikaa saksantaitojeni kanssa ja muutenkin ollu huonoilla fiiliksillä tässä muutaman viikon. MUTTA NYT, asiaan tulee muutos: tämä pökilö vaihtari muuttaa nyt ajatusmaailmansa ja lähtee innolla kohti uusia haasteita, lupaus. 

Tschüss<3

p.s pakko tunnustaa, jouduin korjaamaan miljoona kirjotusvirhettä, tässä sitä huomaa, miten suomi ruostuu. 

Was hab ich gemacht?

Älkää pettykö, tylsä ja kuvaton postaus tiedossa. Niin paljon kaikkia juttuja, etten millään paremmin ehdi kirjoitella ja maanantaina alkaa rullaamaan taas mun hullu arki! Mutta tässä teille jotain luettavaa, että tiiätte mun olevan hengissä. 

Mutta siis mitä tähän lomaviikkoon onkaan mahtunut? 

- oon laulanut lehmille joululauluja

-saanut hepulin heinäpaalien kanssa, ette arvaakaan miten raskasta hommaa on ruokkia lehmiä 

- ollut lehmienruokana

- todennut, että lehmillä on jotain mua vastaan (kummasti kakkivat jokaikinen kerta mun päälle)  

- nähnyt 20 kynittyä kanaa keittiössä

- jonka jälkeen tehnyt suursiivouksen hirmuisen höyhenvyöryn takia

- ollut Augsburgissa 

- ja joutunut vararikkoon 

- muuttanut tyylinsä 

- syönyt parhaimman täytetyn patongin elämässään 

- nauruhepuloinut bussipysäkillä kaverin kanssa

- odottanut bussia, joka ei ikinä tullutkaan 

- ollut kirkossa, jonka jälkeen kulkenut kulkueessa hautausmaalle 

- todennut, että saksalaiset haudat ovat kuin pieniä puutarhoja, OIKEASTI, niin kauniita, voisi sanoa taideteoksiksi 

- syönyt kirsikkakakkua, vaikka inhoan kirsikoita

- saanut postia 

- harjoitellut, miten saksan adjektiivit taipuu 

- oli muuten erityisen hauska oppitunti adjektiiveista hostäidin kanssa 

- saanut hepuleita 

- yrittänyt hirmuisen taistelun seurauksena katsoa the voice of germanya (lopullinen kompromissi, katson sitä ilman ääntä)

- suojellut pullataikinaa 

- oivaltanut miksi on olemassa kahdenvärisiä kananmunia 

- keksinyt, miten tommonen ihmeroskis avataan 

- huomannut bussipysäkkinsä vieressä valtavan kokoisen urheilukentän


Että tälläista tänään. 

In der Ferien

Nonih, syysloma on vihdoin ja viimeinkin alkanut myös täälläpäin Saksaa. Suurimmassa osassa Saksaa syysloma kestää pari viikkoa, mutta Baijerissa vain KOLME päivää. Noiden kolmen päivän perään kuitenkin sattuu sopivasti pari pyhäpäivää, joten lomaa kertyykin viikon verran. Voin taata, että tiedossa on mitä tylsin lomaviikko. Vanhemmat ovat torstaihin asti kylpylälomalla, veli on töissä ja minä yksin kotona. Kaiken lisäksi täällä maalla asuessa, ei ole minkäänlaista mahdollisuutta päästä ihmisten ilmoille loma-aikana. Ainakin tulee nyt sitten vain oltua, mikä on varmasti ihan hyväkin, oon ollu nimittäin älyttömän väsynyt mun hullun viikkoohjelman myötä ja jatkuvan saksaksi puhumisen takia.

Alkuviikon olin luokkani kanssa Reimlingessa. Kaikille mun koulun kymppiluokkalaisille järkätään kolmen päivän juttu "Orienterungstage". Pakko myöntää, että ei ollut harmaintakaan aavistusta vielä maanantaiaamuna, että mitä tuleman pitää. Tämä "minileiri" paljastuikin aivan mahtavaksi jutuksi, vähän niinkuin muunnelma riparista. Leikittiin hirmuisen paljon, ja jälleen kaikki samat leikit kuin ripareilla ja varkoilla. Arvatkaa vaan, onko pikkusen hauskanoutoa leikkiä saksaksi! Kyllä taas muutama uusikin leikki mahtui mukaan, niitä pääsee sitten ensi kesänä leireillä testaamaan. Noh, siis kolmeen päivään mahtui paljon ohjelmaa. Pääteemana oli luokkayhteishenki, onkohan se ees sana? Luokan yhteishenki parani älyttömästi leirin aikana, eijuku, voiko olla edes mahdollista? Muina teemoina käsiteltiin riippuvuutta, rakkautta ja tulevaisuutta. Oli muuten täysin samanlainen rakkaustunti, kuin ripareilla, ihan samat jutut, hahah. Sain paljon lisää kavereita luokkalaisistani, koska kerrankin oli aikaa kunnolla jutella. Kaikki ovat muutenkin aivan ihania ja koko ajan auttamassa, jos en ymmärrä, jopa pojatkin. Suurin osa luokkalaisistani on pari vuotta nuorempia, niin kyllä sen vaan huomaa, että ajatusmaailmat on vähän erilaiset aina välillä. Oli vähän huvittavafiilis, että oonko täällä nyt isosena vai pikkusena vai mikä mä oon näitten keskellä? Muttajoo leiri oli kyllä todellakin kokemisen arvoinen. 

Eikähitsit, tuli taas todettua tää mun kääpiömäisyys. OON LYHYIN MEIÄN LUOKALLA, kaikki muut on ihan hervottoman pitkiä, hitsit. Täällä myös kaikki hokee koko ajan: "Du bist süß!" (=oot söpö!) Oikeesti koko ajan. No kai sitten jonkun mielestä tämmöinen punahiuksinen suomikääpiö on söpö ilmestys, hahah. 

Oon myös nyt jo päättänyt millaiset häät haluan! Vihkiminen siellä telttavarkkaleirin katottomassa kirkossa (tähtitaivas). Ja sitten juhlat semmosessa ladossa, joka on täynnä kynttilöitä ja myrskylyhtyjä. Oltiin viime viikolla perheen kanssa tuttavan juhlissa, ja ne oli justiinsa semmoisessa ladossa. Eijuku, ei voi olla mitään kauniimman näköstä. 

Pakko maininta vielä, SILITIN SIILIÄ. 

 

In der letzte Woche war ich mit meiner Klasse von Montag bis Mittwoch in Reimlingen. Wir hatten die Tage der Orienterung, drei sehr tolle Tage! Wir sprachen über Klassengemeinschaft, Liebe, Zukunft und Sucht. Jeden Tag spielten wie viele Spiele. Ich habe schon alle Spiele in Finnland gespielt, aber auf Finnisch. Es war bisschen lustig auf Deutsch zu spielen. Am Dienstag war ich auch mit Julia und Klaudia in Nördlingen.  Am Dienstagabend mussten wir auch noch einen Luftballongmaschine machen, komisch! Hih, ich hatte lustige Zeit mit meiner Klasse und jetzt kenne ich auch besser meine Klasse, toll. Ach so, meine Freunde hier sprechen schon wirklich gute Finnisch ;D Aileen und Sina, ihr seid toll<3

Und jetzt ist wirklich die Herbstferien! 

hih, Handball !

 

Hallo! Sanoisinko, että tää mun arki on ihan hullua. Viikolla ehdin vain kotiin nukkumaan, onneksi on olemassa viikonloput. Nojaa, semmoistahan mun elämä on Suomessakin, ei hengähdystaukoa milloinkaan. Tälläisestä elämästä mä vaan niin tykkään! 

Kyllä se on vaan niin totta, että täällä ollessa oppii arvostaman ihan erilailla Suomea, omaa perhettä ja kavereita. Eijuku, ette arvaakaan kuinka hirmuinen ikävä välillä on, mutta onneksi vaan aina välillä. Juttelin eilen pitkästä aikaa mitä parhaimman kaverin kanssa skypessä, ja se fiilis on vaan niin mahtava, kun kuulee semmoisen tyypin äänen, jota on ollut ihan hirmuinen ikävä.

MUTTA SITTEN PARHAASEEN JUTTUUN !! Aloitin pelaamaan käsipalloa, hih, se on ihan huippua. Oon jäänyt totaalisesti koukkuun, vaikka oonkin vielä varmasti maailman surkein pelaaja, kyllä se vielä tästä! Joukkue on mitä parhain, ja kaikki on tosimukavia ja koko ajan juttelemassa mulle. Nyt vihdoinkin tuntuu, että oon löytänyt oman paikkani. Mun tosihyvä kaveri Celli pelaa samassa joukkueessa sekä mun luokalla olevat Aileen ja Sina. Meillä on treenit kaksi kertaa viikossa, tiistaisin ja torstaisin, puoltoista tuntia kerralla. Rakastan harkkoja, voijumpe, älyttömän hauskaa. Juokse, ota kiinni, heitä, ota kiinni, juokse, hyppää, tee maali..  Aluksi tuo käsipallon aloittaminen oli vaakalaudalla bussien takia, mutta onneksi löysin sitten semmoisen minibussitaksitsydeemin, joka pitää aina joka kertaa erikseen soittamalla tilata. Aatella, 25 km ja vain kaksi euroa, tosihalpaa. Tiistai ja torstai on kyllä aika rankkoja päiviä. Lähden kotoa puolikuuden aikaan aamulla ja illalla yhdeksän maissa oon kotona. Suoraan koulusta harkkoihin ja tiistaina on vielä kuorokin harkkojen jälkeen. Mutta ei se mitään, tärkeintähän on, että todellakin tykkään kaikesta mitä puuhaan! 

Tänään olin kuoron kanssa aamulla brunssilla. Oli ihan älyttömän paljon ruokaa tarjolla, huhuh. Hirmuinen määrä erilaisia makkaroita, sämpylöitä, juustoja, hedelmiä, salaatteja, lihoja, marmeladeja.. Kuorossa on siis aikamoinen ikähaarukka, ja oon kyllä nuorin. Mutta ei se mitään, kaikki ovat aivan ihania. Nyt mulla on monta uutta tätiä ja setää, hahah, mahtia. 

Tänään vain tämmöinen pikainen ja sekava postaus täältä kiireen keskeltä. AINIIN, onnistuin pesemään eilen ikkunoita ja toissapäivänä pesin vessaa sanakirja kädessä, huvittava näky, luulisin. Viikon päästä alkaa loma, niin sitten on aika kirjoitella enemmän, ainakin toivottavasti. Muttasiis, hengissä ollaan! 

Iskä, mulla on ihan hirmuinen ikävä sua.

Handball, hih. Ich habe jetzt Handball begonnen. Ich liebe schon jetzt Handball und meine tolle Team. Ich bin noch sehr schlecht zu spielen, aber vielleicht später besser! Wir haben Trainings am Dienstag und am Donnerstag. Ich bin wirklich glücklich, dass ich Handball spielen kann. Ich habe viel Programm jeden Tag in der Woche, aber es ist gut. In Finnland habe ich auch jeden Tag etwas. 

Ich vermisse viel meine Familie und Freunde. Es ist ziemlich schwer gute Freunde hier in Deutschland bekommen. Alle sagen nur: Hallo, wie geht´s, gefällst dir Deutschland? Aber, ich hoffe, dass ich noch gute Freunde bekommen. 

Von Montag bis Mittwoch bin ich mit meiner Klasse in Reimlingen. Ich habe keine Ahnung, was wir machen, hahah. Viel Spaß, ich glaube. 

 

Eislauf in Regensburg

Heippa taasen, pitkästä aikaa täällä! Hirmuinen kiire koko ajan, joten blogin kirjoittaminenkin on unohtunut täysin. Mutta asiaan, tänne on todellakin tullut talvi, huhhuh. Kaikki mahdolliset vaatteet lapasia ja paksua kaulahuivia unohtamatta on puettava aamuisin bussipysäkille lähtiessä. Outoahan tässä on se, että muut kulkevat huppareilla vielä, ja tämä yksi suomalainen pökilö on pukeutunut kuin eskimo. No, ehkä se on ihan ymmärrettävää, sillä mun huonekin on kuin mikäkin jääluola, viistoista astetta !! Ehkä tähän kylmyyteen ja saksalaisten lämmitystaitoihin tottuu. Tässä ensin muutama kuva vihdoin ja viimein koulustani, tälläisessä betonihökkelissä siis päivät vietän (sisältä se on kyl oikeesti paremman näköinen). 









Viime viikonloppu oli täynnä ohjelmaa. Lauantaina reissattiin perheen kanssa Müncheniin, myös mun vaihtarikaveri Jade-Ann Sveitsistä oli matkassa mukana. Münchenissa oli tiedossa ensimmäinen Gastfamilietreffen. Paikalla oli siis paljon muita vaihtareita perheineen, tosin vain minä ja Jade-Ann Euroopasta. Muut vaihtarit olivat muunmuassa Meksikosta, Kiinasta, Japanista ja Ecuadorista. Ensin oli esittelykierros, jossa jokaisen vaihtarin piti esitellä perheensä muille ja kertoa itsestään. Noh, nyt Suomi-Ella pääsi oikeeseen persoonaansa ja innostui "vähän", hahah. No, ainakin jälkeenpäin sain kehuja kaikilta! Tämän jälkeen meidät jaettiin kolmeen ryhmään: vaihtarit, sisarukset sekä vanhemmat. Meidän ryhmässä juteltiin, miten kunkin vuosi on lähtenyt käyntiin, mikä on mennyt hyvin ja mikä huonosti. Oli hauskaa höpöttää saksaksi! Ja todellakin nyt en aio enää masentua kielitaitoni takia, totesin, että mähän oon ihan superhyvä jos verrataan muihin vaihtareihin, jotka eivät ole yhtään lukeneet saksaa kotimaassaan. 

Sunnuntaina koitti ensimmäinen YFU:n järkkäämä "aktiviteettipäivä". Matkasin yhdessä Jade-Ann:n sekä kiinalaisen Helenin ja amerikkalaisen Miyan kanssa junalla Regensburgiin. Matka kesti puolisentoistatuntia. Täällä Baijerissa on ehkä paras systeemi ikinä: Bayern Ticket. Eli kun reissaajia on enemmän matkassa mukana, voi ostaa tämmöisen lipun, jokaisen täytyy maksaa vain noin seitsemän euroa. Seitsemällä eurolla voi sitten matkustaa koko päivän junalla tai bussilla Baijerissa. Todella halpaa! Ilman tätä systeemiä reissu olisi maksanut reilusti yli 30 euroa. 

Regensburgin asemalla odoteltiin vielä muita vaihtareita tunnin verran. Tämän jälkeen oli opastettu kierros linnassa, lounas perinteisessä baijerilaisessa ravintolassa sekä luistelua Donau-Areenalla. Osa vaihtareista luisteli ensimmäistä kertaa elämässään! Pakko myöntää, että määkin oli koko ajan pulassa luistinten kanssa, oli niin hassut verrattuna omiin suomiluistimiin.. On se kyllä vaan niin parasta viettää aikaa vaihtareiden kanssa. 

 

Eilen kävin kampaajalla, voijuku. Oon onnistunut värjäyttämään superhyvät hiukset SAKSAKSI, hyvä minä! Ehkä joulun tienoilla uskallan vähän näitä leikkauttaakin, mutta nyt siis vaan väriä. Oli kyllä vauhdikas kampaamo, puolentoista tunnin aikana päätäni ehti räplätä ainaskin kolme eri kampaajaa. Ymmärsin niin, että tässä kampaamossa aikaa ei varata tietylle kampaajalle, vaan se jolla on aikaa on pääsi kimpussa, mikäs siinä. Värjäys maksoi 48 euroa, joten ei todellakaan kallista. Muutenkin kaikki on älyttömän halpaa täällä, pakkoesimerkki: Suomessa kulmiksessa salaatti 9 euroa tai jtn? Ja täällä samanlainen salaatti vain 4 euroa, vitsit mikä ero!

Tosi moni on kysellyt, miten pärjään baijerin murteen kanssa. Joten tähän loppuun vielä siitä. Elikkäs baijeri on TÄYSIN OMA KIELENSÄ. En tajua siitä yhtään mitään, no tervehdykset vain. Perheeni puhuu siis baijeria, mutta mun läsnäollessa mennään hochdeutschilla. Koulussa ei puhuta murretta, eikä kukaan mun kavereistakaan puhu. Musta tuntuu, että täällä maalla asuvat ovat niitä, jotka baijeria puhuvat. Monet etelän kaupungeissa asuvat ovat sanoneet, etteivät hekään ymmärrä kaikkea tai saati sitten puhu baijeria. Anita sanoi, että kaikki heidän vaihtarit ovat oppineet ymmärtämään baijeria, mutta puhuvat vain hochdeutschia. Kätevää, opin ymmärtämään vuoden aikana kahta "eri kieltä". Servus!



Am letzten Wochenende war viel Programm. Am Samstag war ich mit meiner Gastfamilie in München. Meine Freundin Jade-Ann aus Schweiz fuhr auch mit. In München war das erste Gastgamilietreffen. Da waren viele andere Austauschschüler mit ihre Familien. Ich und Jade-Ann waren die einzigen aus Europa. Alle andere kamen aus Mexiko, Ecuador, China, Japan, Amerika.. Am Nachmittag sprachen wir, wie unser Jahr begonnen hat. Es war sehr lustig neue Austauschschüler zu treffen. 

Am Sonntag hatte ich die erste YFU-aktivität. Ich fuhr mit dem Zug mit Jade-Ann, Helen aus China und Miya aus USA nach Regensburg. Wir machten eine Schlossführung, aßen gutes Essen und gingen Eislaufen in der Donau-Arena. Viele Austauschscüler waren  das erste mal in ihrem Leben auf Schlittschuhen gestanden. Wir hatten viel Spaß!

Oktoberfest

Kertakaikkisen vauhdikas ja mahtaisa viikonloppu takana. Paljon on tapahtunut, ja tähän postaukseen on nyt kyllä hirmuinen määrä kuviakin tullut räpsittyä. Suomivaihtarikaverini Oona Berliinistä vietti täällä meillä viikonlopun, oli niin huippua. Oli hauska parin kuukauden tauon jälkeen höpöttää suomeksikin, mutta kyllä me aina välillä saksaksikin jutskailtiin. Aikajees fiilis, kun huomaa, miten hyvin saksa jo rullaa. Perjantai-iltana käytiin leffassa katsomassa Da geht noch was. Pakko sanoa, että yksi parhaista leffoista, joita on tullut nähtyä. Todellakin suosittelen, jos se ilmestyy sinne Suomenkin kamaralle. 

Launtaina lähdettiin sitten kohti Münchenia ja mitäs muutakaan oli tiedossa kuin Oktoberfest. Oktoberfest on suurin "kansanjuhla" maailmassa. Oluttelttoja, railakasta menoa, tivolilaitteita, ruokapaikkoja, musiikkia, paljon ihmisiä, kalliit hinnat ja mitä parhain tunnelma. 

 

 

 

Jos olet miesseuraa vailla, lähde ihmeessä kohti Oktoberfestia. MUTTA, vain siinä tapauksessa, jos huolit silmätsikkurassa olevan, olutta kittaavan, huojuvan ja ärisevän sulhasehdokkaan. Iltaa kohden meno alkaa todellakin olla railakasta olutteltoissa. Pöytien päällä tanssitaan sekä lauletaan ja litran oluttuoppi on hetkessä kitattu alas, jonka jälkeen tarjoilijat kantavat kädet täynnä pöytiin lisää juomaa. Vähän väliä joku haluaa ottaa kuvia ja on hiplaamassa sua. 

 

Jos haluaa, on Oktoberfesteilla kyllä päivässä mahdollisuus jo tuhlata omaisuus rahaa. Jokaiseen tivolilaitteeseen ostetaan erikseen lippu, joka parhaillaan voi maksaa 7 euroa. Kaikesta syötävästä pyydetään hirmuiset summat, ja tietenkin kaikki turistikrääsä hinnoitellaan myö yliäyräitten. Lähdettiin sitten "köyhinä" vaihto-oppilaina Oonan kanssa suunnistamaan kohti Münchenin keskustaa ja etsimään ruokapaikkaa. Tunnin harhailun jälkeen löydettiin jonkunlaiseen keskustaan, ja mikäs muukaan siellä odotti kuin BurgerKing. Takaisin tullessa löydettiinkin sitten suora tie Oktoberfesteille, hahah, no ei kaikkea voi heti huomata. 

 

Vietettiin koko ilta Oktoberfesteilla. On se kyllä aika mahtavaa kokea tuommoinen jättitapahtuma, joka kerää kävijöitä ympäri maailmaa. Kaikki oluttelttojen pöydätkin myydään täyteen jo melkein vuotta ennen, huhuhu. Ehkä joskus vielä uudestaan? 

Sunnuntaina lähdettiin Oonan, hostäiti Anitan ja hänen kaverinsa kanssa Augsburgiin. Kiivettin huisinkorkeaan kirkontorniin, varmaan miljoonat rappuset. Ylhäältä näkyi sitten yli koko Augsburgin ja odoteltiin vielä tornissa sen verran, että kuultiin kirkonkellojen soivan. Sanoisinko, että hiukkasen kova meteli lähtee pään yläpuolella olevista kelloista, rautatolpatkin tärähteli, huhuhu. Loppupäivä kului kaupoissa kierrellessä, ja löydettin myös mukava ravintola. Sunnuntai-iltana Oona lähti sitten takaisin kohti Berliiniä. Oli niin jeees viikonloppu kertakaikkiaan! Keväällä matkustelen näillänäkymin sitten vuorostaan Berliiniin viikonlopuksi. 

 

Tänään ja eilen on tullut vietettyä sairastelupäivää. Tietysti piti saada syysflunssa. Onneksi eilen piristykseksi saapui paketti, josta löytyi JUST MULLE tehty kuutsivideo, hihih. Kiitos parhaat tyypit, jotka ootte leffassa ja niin erityshuippuisokiitos kuvaajalle<3 

 

Ihan parasta. Tänään löytyi tuolta huoneen perältä kasa lastenkirjoja, niitä oon tänään sitten lueskellut. Jopa Viiru ja Pesonen pehmot löytyivät laatikon pohjalta, hahah. Huomenna lähdetään luokan kanssa Augsburgiin päiväksi ja torstai onkin vapaapäivä. Aikas helppo viikko. Viikonloppu onkin täynnä kaikenmaailman vaihtarijuttuja, parhautta!