Hallo! Sanoisinko, että tää mun arki on ihan hullua. Viikolla ehdin vain kotiin nukkumaan, onneksi on olemassa viikonloput. Nojaa, semmoistahan mun elämä on Suomessakin, ei hengähdystaukoa milloinkaan. Tälläisestä elämästä mä vaan niin tykkään!
Kyllä se on vaan niin totta, että täällä ollessa oppii arvostaman ihan erilailla Suomea, omaa perhettä ja kavereita. Eijuku, ette arvaakaan kuinka hirmuinen ikävä välillä on, mutta onneksi vaan aina välillä. Juttelin eilen pitkästä aikaa mitä parhaimman kaverin kanssa skypessä, ja se fiilis on vaan niin mahtava, kun kuulee semmoisen tyypin äänen, jota on ollut ihan hirmuinen ikävä.
MUTTA SITTEN PARHAASEEN JUTTUUN !! Aloitin pelaamaan käsipalloa, hih, se on ihan huippua. Oon jäänyt totaalisesti koukkuun, vaikka oonkin vielä varmasti maailman surkein pelaaja, kyllä se vielä tästä! Joukkue on mitä parhain, ja kaikki on tosimukavia ja koko ajan juttelemassa mulle. Nyt vihdoinkin tuntuu, että oon löytänyt oman paikkani. Mun tosihyvä kaveri Celli pelaa samassa joukkueessa sekä mun luokalla olevat Aileen ja Sina. Meillä on treenit kaksi kertaa viikossa, tiistaisin ja torstaisin, puoltoista tuntia kerralla. Rakastan harkkoja, voijumpe, älyttömän hauskaa. Juokse, ota kiinni, heitä, ota kiinni, juokse, hyppää, tee maali.. Aluksi tuo käsipallon aloittaminen oli vaakalaudalla bussien takia, mutta onneksi löysin sitten semmoisen minibussitaksitsydeemin, joka pitää aina joka kertaa erikseen soittamalla tilata. Aatella, 25 km ja vain kaksi euroa, tosihalpaa. Tiistai ja torstai on kyllä aika rankkoja päiviä. Lähden kotoa puolikuuden aikaan aamulla ja illalla yhdeksän maissa oon kotona. Suoraan koulusta harkkoihin ja tiistaina on vielä kuorokin harkkojen jälkeen. Mutta ei se mitään, tärkeintähän on, että todellakin tykkään kaikesta mitä puuhaan!
Tänään olin kuoron kanssa aamulla brunssilla. Oli ihan älyttömän paljon ruokaa tarjolla, huhuh. Hirmuinen määrä erilaisia makkaroita, sämpylöitä, juustoja, hedelmiä, salaatteja, lihoja, marmeladeja.. Kuorossa on siis aikamoinen ikähaarukka, ja oon kyllä nuorin. Mutta ei se mitään, kaikki ovat aivan ihania. Nyt mulla on monta uutta tätiä ja setää, hahah, mahtia.
Tänään vain tämmöinen pikainen ja sekava postaus täältä kiireen keskeltä. AINIIN, onnistuin pesemään eilen ikkunoita ja toissapäivänä pesin vessaa sanakirja kädessä, huvittava näky, luulisin. Viikon päästä alkaa loma, niin sitten on aika kirjoitella enemmän, ainakin toivottavasti. Muttasiis, hengissä ollaan!
Iskä, mulla on ihan hirmuinen ikävä sua.
Handball, hih. Ich habe jetzt Handball begonnen. Ich liebe schon jetzt Handball und meine tolle Team. Ich bin noch sehr schlecht zu spielen, aber vielleicht später besser! Wir haben Trainings am Dienstag und am Donnerstag. Ich bin wirklich glücklich, dass ich Handball spielen kann. Ich habe viel Programm jeden Tag in der Woche, aber es ist gut. In Finnland habe ich auch jeden Tag etwas.
Ich vermisse viel meine Familie und Freunde. Es ist ziemlich schwer gute Freunde hier in Deutschland bekommen. Alle sagen nur: Hallo, wie geht´s, gefällst dir Deutschland? Aber, ich hoffe, dass ich noch gute Freunde bekommen.
Von Montag bis Mittwoch bin ich mit meiner Klasse in Reimlingen. Ich habe keine Ahnung, was wir machen, hahah. Viel Spaß, ich glaube.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti