16 !

 

                    Hui. 16 päivää. Parhautta.

 

 

 

 Noh, sain tuossa toissapäivänä mitä parhaimman idean. Leikkelin hurjanpaljon pieniä lappusia, joihin kirjoittelin kaikenmaailman sanoja saksaksi. Ja nyt varmaan arvaattekin, että lappusia löytyy joka puolelta kotoa, niin ovikellosta, kynsisaksista, kahvinkeittimestä, hammasharjasta kuin myös hiuslakkapullosta. Aattelin, että tällä tavalla saan päähäni iskostumaan arkipäivän tavaroiden sanoja ja toimii todellakin! Seuraavaksi tiedossa vielä lisää lappusten tekoa, olisikohan vuorossa tällä kertaa palohälytin, pistorasia, pesukone ja henkari. ehkä, heh.

 

 

 

 

Käytiin tänään ostamassa VIHDOINKIN matkalaukku! Onhan se aikas iso, 118 l nimittäin, mutta ainaskin tämmöinen himohamstraaja saa sinne luultavasti kaiken tarpeellisen mahtumaan. Ensi viikon aikana pitäisi lentotietojen putkahtaa postiluukkuun. Sitä odotellessa pitää vielä räpsiä kuvia kaikkialta, että saan näytettyä paljon suomikuvia sitten tulevalle perheelleni. Kävin leikkimässä myös turistia viimeviikolla. Nyt on liuta kaikenmaailman mainoksia Hyvinkäästä.

 

 

 

Parisen viikkoa vielä Suomessa. Luulen ettei ainakaan tekemisen puutetta tule, nimittäin joka päivälle on melkein sovittuna jotakin. Ja jos ei olekaan, niin varmasti jotain tulee extemporena. Ensi viikolla pitää myös alkaa heippailemaan kavereita, sillä muutamat kaverini eivät ole maisemissa viimoisella suomiviikollani. Mutta mikäs siinä, vuoden päästä kuitenkin taas nähdään! Tällaista tänään, ehkä kohta pitäisi alkaa pakkauskriiseilemäänkin, mutta ei ihan vielä, heh.   

 

Meine Gedanken im Moment

 

 

Päivät vähenee edelleen hurjaa vauhtia. Kohta voisi ladata puhelimeen semmoisen laskurin, joka laskee myös tunnit, minuutit ja sekunnit, heh. Tuntuu, että koko ajan on hirmuisesti tekemistä. Jatkuvasti joku haluaa nähdä ja jo samaan aikaan toiselta tulee viesti, että ehdinkö olla. Oon todellakin juossut tässä viimoiset pari viikkoa pää kolmantena jalkana ja luulen, että samalla tahdilla nämä jäljellä olevat neljä suomiviikkoa.

 

Kaiken kiireen lisäksi on tullut kyllä tosipaljon ajateltua tulevaa vuotta. Varsinkin iltaisin nukkumaan mennessä ajatukset pyörivät täysin vaihtojutuissa. Mulla on vähän hassut fiilikset tällä hetkellä, koska jotenkin en vaan pysty käsittämään sitä, että todellakin oon lähdössä. Vaikka oon jo joutunut sanomaan heippoja monille ja hoitamaan vaikka mitä vaihtojuttuja, niin tuo lähtö vaan jotenkin ei millään iskostu mun mieleeni. En vaan pysty ajattelemaan sillai, etten ole täällä ensivuonna tuttujen ihmisten kanssa. Noh, ehkä pikkuhiljaa.

 

Se on kyllä kanssa niin hassua, että välillä oon ihan superinnoissani lähdöstä (suurimman osan ajasta, heh)ja sit taas muutaman minuutin kuluttua, ajattelen aivan toisin. Mutta niin se vaan menee kaikilla vaihtareilla. Välillä pelottaa ja jännittää, seuraavana hetkenä hymyilyttää ja naurattaa. Sanoisinko, että se on aika parasta toisaalta, kun fiilikset menee laidasta laitaan. Ehkä sen avulla opin jotain uutta itsestäni myös.

 

On tullut jutskailtua paljon kavereiden kanssa, siitä etten oo tällä ensi vuonna (varmasti kyllästymiseen asti, sori). Oon nyt tajunnut oikeesti senkin, ettei se heippojen sanominen niin hirveää ehkä olekaan. Tuun tänne takaisin, eikä ne oo lopulliset hyvästit. Selviin kaikista heipoista kuolematta, päätin ja tiedän sen. En tee siitä itselleni kriisiä ja pelkkää murhetta, niin kaikki sujuuu hyvin. Tullut todistettua tuo jo muutaman kerran, hyvin toimi!

 

Noh, mutta siinä vähän tämän hetken ajatuksia. Tänään aloin listailemaan kaikkea, mitä otan mukaan, voihuh sitä tavaran määrä. Oon vielä aina kauhia ylipakkaaja, joten tuo pakkausoperaatio tulee todellakin olemaan vielä iso haaste, no sitä odotellessa. Sain myös vihdoin ostettua tuon saksan kielioppikirjan, josta kuva tuolla alla. Nyt pitäisi aloittaa sen läpikäyminen. Muttajoo, joku päivä taas uusia kuulumisia, luultavasti pakkauskriiseilystä!  

 

 

                                             

Die Zeit vergeht sehr schnell

 

hih, 38, apua. Kesäkuu ihan lopussa ja lähtöön reilu kuukausi aikaa. Miten aika voikaan mennä näin nopeasti, vasta äskenhän elokuuhun oli reippaasti yli 100 päivää?

 

Oon nyt kesäkuussa ollut parilla leirillä isosena. Tuntuu niin hurjalta, että seuraavan kerran isosen hommia vasta vuoden päästä. Noh, ehkä tämmöinen tauko tekee ihan hyvää, sillä olen pyörinyt niin tiiviisti nyt kaksi vuotta seukan jutuissa. Oon viettänyt myös tosipaljon aikaa kavereiden kanssa lomalla. Nyt sitä alkaa tajuamaan, että oikeasti ei ole enää montaa päivää jäljellä ja pikkuhiljaa pitää alkaa sanoa heippoja ihmisille. Mutta onneksi kuitenkin vielä aikaa tehdä vaikka mitä ja olla rantsussa vaikka joka päivä. Murehdin sitten vasta, kun on todella heippojen aika. Ja toisaalta, enhän ole kuin vuoden poissa, jonka jälkeen palaan takaisin kuvioihin.

 

Hih, YFU:n toimistolle oli vihdoin ja viimein saapuneet vaihtareitten hupparit, jeij! Valkkasin itselleni tuommoisen turkoosin, koska vaihtoehtoina sen lisäksi oli vain musta ja harmaa. Joten kyllä tuo on paljon pirtsakampi ja mun näköinen. Tuo päällä sitten lentokentälle 5.8 ja kohti Saksaa!

 

 

                                    

Ensi viikolla olisi tarkoitus käydä ostamassa saksan kielioppikirja, jotta voisin vielä opetella uusia juttuja ennen lähtöä sekä tietysti vuoden aikana. Sitten hankintavuoroon pääsee matkalaukku, hih! Nyt mun pitäisi todellaki ryhdistäytyä ja alkaa lukemaan saksaa vielä.. Mulla oli "hieno" suunnitelma, että lukisin joka päivä kesäloman alusta alkaen edes muutaman uuden sanan, mutta luulen että tämä haaste alkaa vasta heinäkuussa, heh. Ainiin kävin myös henkilökorttia varten passikuvassa, voiapua voiko ihminen enää hirveämmältä näyttää? Nojaah, ehkä passikuva on aina tuommoinen hirvitys. Noh, mutta ei muuta tällä kertaa, pysyhän matkassa mukana!

64 Tage

                                   

 

Aiettä, se olis nyt kauan kaivattu loma. Kolme ja puol kuukautta lomailua, sillä Saksassa kouluun astelen ensimmäistä päivää vasta 12.9, huh, kylläpäs tuntuu vielä kaukaiselta! No, kesällä on pakko vielä lueskella saksaa, opetella uusia sanoja ja uutta kielioppia sekä kertailla vanhaa. Mutta ei se haittaa, koska tiedossa on mitä mahtavin palkinto kaikesta uurastuksesta. Vielä 64 päivää Suomessa ja sitten koittaisi lähtö kohti Saksaa. Mitähän kaikkea 64 päivässä ehtiikään vielä tapahtua? Sitä odotellessa.

On kyllä ollut kertakaikkisen hassu viikonloppu. Perjantaina tosiaan viimeistä päivää lukiolla, johon sisältyi kokeidenpalautusta (meni ylihyvin, hih), kevätjuhla, stipendien jakoa sekä tietysti saatiin todistukset. Illalla katsottiin meillä kavereiden kanssa leffaa. Lauantaina oli tiedossa kahdet ylppärit. Mentiin ensin serkun ylppäreihin, oli kyllä hauskaa! Ja sitten käväisin vielä yhden kaverin juhlissa. Voijukra, oisinpa jo ylioppilas (hitsit, vielä kolmevuotta)! Sunnuntaina käytiin perheen ja serkkujen kanssa syömässä sekä tietysti jätskikiskalla. Näin vielä iltapäivällä nopsaa mitä parhainta kaveriani, joka kyllä taas pelasti koko päivän. On se vaan niin huippua, kun on tuommoisia olemassa<3

Huomenna ajattelin käydä kirjastosta lainaamassa jonkun saksankielisen lastenkirjan, jotta voisin sitä yrittää lueskella tuon kuvassa olevan kirjapinon lisäksi. Löysin netistä myös Münchenin paikallisradion kanavan, JOKA TOIMIII PÄTKIMÄTTÄ!! Sitä on tullut kuunneltua, aiettä se fiilis kun ymmärrät jotain juttuja, hih. Mukava yllätys vielä illalla oli, että gastäiti oli laittanut viestiä. On se niin mahti tunne, kun tiiät et sulla on toisessa maassa perhe, joka jo nyt välittää susta hirmuisesti!

Tolles Wochenende

Hiphei, kertakaikkisen mahtaisa viikonloppu! Miten ihmeessä yhteen ainokaiseen viikonloppuun voikaan mahtua niin paljon kivoja juttuja? Parhaimmista parhain juttu oli kyllä, kun näin yliyliihanaa kaveriani Sallaa, hih oli niin mahtia. Tiiättekö muuten sen fiiliksen, kun on nähnyt jonkun tuhatvuotta sitten ja sit kuiteski tuntuu et ois nähny sen eilen viimeksi? Niin ja pakko mainita, että oltiin kyllä ehkä asiantuntevimmat asiakkaat, mitä Soneralla on koskaan nähty ;) 

 

Nooh, muutenkin viikonloppuun on mahtunut vaikka mitä hauskaa. Perjantaina ja lauantaina oltiin kavereitten kanssa betskussa (seukan nuorisotalo siis), koska oli kevään viimoiset kerrat. Ja olihan sitä pakko olla siellä molempina päivinä, koska seuraavan kerran vasta vuoden päästä siellä hengailemassa, huhapua, hurjaa! Lauantai-iltana tuli vielä käveltyä ympäri kaupunkia Sannan kanssa ja jutskailtua kaikesta mahdollisesta, puistossa istumisesta ei nimittäin tullut yhtään mitään hyttysten takia. Ei voi olla kyllä mitään ihanampaa, kuin käppäillä illalla ympäriinsä, oli niin kesäfiilis!

 

Tänään oon vaan ollut, ihanaa kerrassaan, vaikka ehkä tuo kokeisiin lukeminenkaan ei olisi pahitteeksi ollut.. Kesän eka pehmis tuli syötyä ja pesismatsi katsottua, nyt voin sanoa mun kesän alkaneen! Seuraavaksi tiedossa vielä matikan ja yhteiskuntaopin kokeisiin lukemista, sitten onkin viimoinen koeviikko vuoteen ohitse, huhhuh!

 

 

On vielä pakko tähän loppuun mainita, että perheelläni Saksassa onkin lehmiä, kanoja, kissoja ja koira. Eli heillä on pieni maatila. Tiedossa siis lypsämistä ja kananmunien metsästystä, huisia! Oon jo tosi paljon viestitellyt perheen kanssa ja vaikuttaa aivan ihanalta. Sain heiltä myös synttäripäiväonnittelut, parhautta :)

 

Na endlich

Huh, eilen se sitten tapahtui! Niin mikä? No sähköpostiin saapui tiedot tulevasta kodista saksanmaalla. On niitä kyllä jo odotettukin, parhaimmillaan varmaan 30 kertaa päivässä sähköpostia täytynyt katsella, heh.

 

Noh siis asiaan, elikkäs vuoteni tulen viettämään Etelä-Saksassa, Baijerissa, niin huisia! Kaupungin nimi on Pöttmes. Se on semmoinen tositosi pieni kaupunki, jossa asukkaitakin vaan 6000. Mun koti on siitä Pöttmesin "keskustasta" noin viiden kilometrin päässä, joten vuoteni tuun viettämään maaseudulla, jeij!

 

 

Perheeseeni kuuluu äiti, iskä ja mua vuoden nuorempi veli. Oon niin onnellinen, että saan uuden veljenkin! Perhetiedoissa oli myös, että perhe harrastaa laskettelua, hiii eli mahdollisuus laskettelureissusta Alpeille alkaa kuulostamaan ehkäpä jopa mahdolliselta, huippua! Kouluni nimi on Deutschherren-Gymnasium ja se sijaitsee kaupungissa nimeltä Aichach. Sinne on noin 15 km matka kotoa. Kesälomaa on syyskuulle asti, 12.9 vasta alkaa koulu Saksassa, sitä odotellessa. Tuossa alhana vielä kuvaa koulukaupungistani.  

Tällä hetkellä on kyllä kertakaikkisen mahtavat fiilikset, ihaninta ettei tarvitse enää stressailla perhetiedoista. Seuraavaksi olisi tiedossa perheelle sähköpostin lähettämistä, tästä se alkaa! Nyt tää koko vaihtohomma tuntuu jo niin todelta, huh! :)

YFU:lta myös soitettiin, että Saksasta oli sanottu, että tekemäni kielitesti oli mennyt niin hyvin ettei mun tarvitse osallistua kuukauden kielikurssille. Elikkäs suoraan valmennusleirin jälkeen kohtii omaa uuttaa perhettä, mahtia! Lähtöpäiväkin vaihtui, kun en menekään kielikurssille, näillänäkymin 5.8 lähden matkaan!

Iskä oli työmatkalla Saksassa muutaman päivän ja tuli tänään kotiin kera tuliaiset. Elikkäs sähköpostikirjoittelun jälkeen milka-suklaalla herkuttelua ja saksalaislehtien lukemista (tai nojaah ainakin selaamista, heh). Nomutta, jossain vaiheessa taas saksakuulumisia tänne kirjoittelen, joten pysyhän matkassa mukana!

Meine Güte!

Meine Gute, mikä viikonloppu! Parempaa ei olisi saattanut toivoa, ei voi kyllä edes sanoin kuvata miten huippufiilis on, kun 150 yfuvaihtaria on yhdessä, kerrassaan parhautta. Tässä postauksessa siis kuulumisia vaihtarileiriltä.

 

Bussit kohti vaihtarileiriä lähtivät yhdeksän maissa Tampereelta. Busseihin mentiin maittain, joten itse matkustin yhdessä muiden Saksaan lähtevien kanssa ja joukkoon mahtui myös jenkkeihin lähtijöitä. Löysinkin heti mitä parhaimman matkakaverin Lauran (hih, oot huippu!) ja sitten pölpötettiin kaikkea mahdollista koko matka Virroille asti. Kun saavuttiin Nuorisokeskus Marttiseen niin ensiksi oli tiedossa majoitusta ja samalla meille jaettiin ihanat yfu-paidat, jeij! Saatiin myös viikonlopun ohjelma. Mun huonekavereina oli Saksaan, Sveitsiin ja Hollantiin lähtijöitä. Tuossa kuvaa ohjelmasta ja meiän luksuslukaalista, heh!

 

Majoituksen jälkeen oli ruokailua ja muihin vaihtareihin tutustumista. Tämän jälkeen meidät jaettiin kahteen ryhmään, joissa toisessa oli kaikki jenkkeihin lähtevät ja toisessa puolestaan Saksan matkaajat ja muu maailma! Parin tunnin ajan meille kerrottiin, mitä kaikkea pitää muistaa tehdä ennen vaihtoon lähtöä ja yfun säännöistä, joita oli riittämiin (mm. jos menee kaverille yöksi pitää ilmoittaa hosteille, yfulle sekä omalle perheelle Suomessa ja allekirjoittaa lupalappu). Näiden rastien jälkeen jakauduimme maittain, eli me kaikki saksalaiset olimmet seuraavat pari tuntia yhdessä. Mietimme mitä on kulttuuri, keskusteltiin, tehtiin ryhmätyöskentelyä, leikittiin ja mietittiin myös mitä odotuksia meillä on. Tutustuttiin myös toisiimme, hih, Emilia ja Sonja ootte mitä parhaimpia saksakavereita! Sitten oli vuorossa taas ruokaa, jonka jälkeen lähdettiin ulos. Oli tiedossa parin tunnin YFU Amazing Race. Kierreltiin ryhmissä erilaisia rasteja, tuli kokeiltua mm. pomminpurkua, eurooppa tietovisaa, ilmapallojen puhkaisua, palikkapeliä, herneen imemistä ja ihmispyramidien tekoa. Ulkoilun jälkeen syötiin taas. Sitten siirryttiin yhteiseen iltaohjelmaan, joka oli aikas huippu! Tiedossa oli yfuviisut, ja esitykset olivat mitä parhaimpia ;)

 

Iltaohjelman jälkeen oli mahdollisuus lähteä rantaan iltanuotiolle. Sanoisinko, että se oli kerrassaan päivänhuipennus. Niin mahtifiilis, kun kaikki vaihtarit yhdessä ja höpöttää koko ajan. Kaiken kikatuksen ja pölpötyksen lomassa makkarat paloi pikimustiksi ja vaahtokarkit unohtui grillata, hups! Tuli juteltua uusien tuttavuuksien kanssa ja on se vaan niin huippua, miten toinen vaihtari ymmärtäää niin hyvin toista vaihtaria. Kertaikaikkisen mahtifiilis!  

 

 

Sunnuntaiaamuna piti pakkailla ja siivoilla huone, jonka jälkeen mentiin aamupalalle. Aamupalan jälkeen oli tiedossa aamujumppaa ja kaikki oli tietysti virkeinä messissä mukana! Tämän jälkeen tulikin aika aivan mahtavalle workshopille. Jenkeistä kotoisin oleva Trent tuli pitämään meille kaikenmaailman harjoituksia smalltalkista. Leikittiin erilaisia leikkejä enkuks ja juteltiin ohjeitten mukaisesti eri ihmisten kanssa enkuksi kaikkea mahdollista. Hih, pääsin puhumaan Saksaakin, jeij! Ajatella, selviydyn tuosta enkun puhumisestakin ihan kohtuullisesti, muutamaa väärinkäsitystä lukuunottamatta... Sitten oli taas vuorossa työskentyä omissa maaryhmissä, puhuttiin millaista arki tulee olemaan Saksassa ja kuinka tulee selviämään eri tilanteista. Saatiin myös jokainen tuommoinen vaihtarinavain, jonka kuva tuossa alhaalla onkin. Tämän jälkeen oli enää jäljellä ruoka ja sitten kotiinlähtö. Bussimatka sujui nopsaa mitä parhaimmassa seurassa! Ei voi muuta sanoa kuin, että oon vaan niin ikionnellinen, että oon saanut mahdollisuuden lähteä vaihtoon, hih, oon vaan niin innoissani!