Verstehst du, siehst du, kennst du?

 

Huhhuh, mitä kaikkea on ehtinytkään tapahtua tässä parin päivän aikana. Koulu alkoi siis eilen, parhautta! Saksassa ekaluokkalaiset saavat aina ensimmäisenä päivänä mukaansa Schultüten, niitä on kaikennäköisiä ja värisiä. Sen sisältä löytyy yleensä aina karkkia ja koulutarvikkeita. HIH, minäkin sain semmoisen, koska olihan kyseessä ensimmäinen koulupäiväni Saksassa. Mutta ei sitä mun onneksi kouluun sentään tarvinnut ottaa, oisivat varmaan vähän gymnasiumin puolella ihmetelleet, hahah. 

 

Noh, miten sitten koulussa sujui? ÄLYTTÖMÄN HYVIN. Bussi lähtee joka aamu koulua kohti jo 6.30, huhhuh. Selviydyin oikein mainiosti kouluun asti meidän naapurin Tobiaksen avustuksella. Hän on siis yhden luokan ylempänä samassa koulussa. Bussi oli tupaten täynnä porukkaa, ihan pikkusista alkaen. Gymnasiumissa nuorimmat ovat siis kymmenvuotiaita. Luokkani on 10A, melkein kaikki tunnit ovat oman luokan kanssa, lukuunottamatta valinnaisia kieliä. Olin melkein pahemman kerran pulassa kouluun päästessä, minulla ei ollut nimittäin aavistustakaan mihin täytyy mennä. Onneksi mun bussiapuri osasi näyttää, missä kotiluokkani sijaitsee. Ensimmäisen päivän aikana opettaja kertoi vain hirmuisen määrän käytännönasioita ja päästiin jo yhdentoista maissa kotiin. Meidän luokalla on ihan superkivoja tyyppejä! Kaikki oli heti juttelemassa mulle, jeij. Oli myös hauska huomata, että kun koko ajan luokassa oli hirmuinen meteli ja kaikki jutteli toistensa päälle, niin silloin kuin minä puhuin, koko luokka hiljeni ja kuunteli mun juttuja, voiapua! Sain hirmuisen määrän kirjoja. Saksassa koulu tarjoaa kirjat, meidän täytyy vain itse työkirjat ja vihkot maksaa. Täällä on tosi tarkkaa millaisia vihkoja ostaa. Onko ruutuja vai viivoja, reunoja vai ei reunoja, vihreä vai sininen, kaksi vai kolme? Ekana päivänä ei tarvinnut selviytyä bussilla kotiin, sillä Anita oli vapaalla ja pääsi hakemaan.

Tänään sain lukujärjestyksen. Tunnit kestävät vain 45 min, tuntuu ihan älyttömän lyhyiltä verrattuna Suomen 75 min tunteihin. Opettaja ei ehdi kuin aloittaa tunnin, niin sitten kello soi jo tunnin päättymisen merkiksi. Mulla on torstaita lukuunottamatta aina yhteen asti koulua. Torstaina on sitten vielä iltapäivätunteja, jolloin koulu kestää viiteen. Lukkarista löytyy saksaa, espanjaa, englantia, yhteiskuntaoppia, lakitietoa, maantietoa, uskontoa, liikuntaa, kuvista, musiikkia, historiaa, tietotekniikkaa.. Muilla luokkalaisillani on vielä lisäksi biologiaa, fysiikkaa ja kemiaa. Minä sain kuitenkin jättää ne pois, ovat niin hankalia aineita minulle Suomessakin, niin epäilen ettei saksaksi sujuisi yhtään paremmin.

Tänään oli jo ihan lukujärjestyksen mukainen päivä, mutta tunnit kyllä kuluivat lähinnä vain käytännönasioista läpi käydessä. Ensi viikolla jo sitten ihan normaalisti, luulisin. Meidän luokalla olevat Sina ja Julia selittävät mulle aina kaiken uusiksi, kun puolet meni täysin ohi, just jees! Iltapäivällä odotti sitten seuraava haaste: Miten päästä kotiin? (mun täytyy siis vaihtaa bussiakin matkan varrella). Noh, onneksi Tobias oli jäänyt odottamaan minua vielä oman koulupäivänsä loputtua, huhuhu, ja opasti mut sitten kotiin. ELI HENGISSÄ JA ELOSSA JA KOTONA OLLAAN. 

Pakko mainita vielä, että ihan älyttömän suuri ero suomalaiseen kouluun verrattuna on kännyköiden käyttö. Täällä ei tule kuulonkaan katsoa edes kelloa puhelimesta tunnin aikana. Välitunneillakaan ei ole mitään asiaa koskea puhelimeen. Jos opettaja näkee sulla puhelimen missä vaiheessa koulupäivää tahansa, niin ei ole kyllä hepuli kaukana. Täällä muutenkin kännykän käyttö on tosi erilaista. Kun ollaan kavereitten kanssa, niin ei todellakaan kukaan näprää puhelintaan missään vaiheessa. 

Unohdin varmaan puolet, mitä piti kirjoittaa, mutta seuraavassa postauksessa sitten lisää. Nyt lähden koiran kanssa lenkille ja sitten voisin vaikka yrittää lukea mantsaa saksaksi (hieman vaikeahkoa sanoisinko).